Terveellisiä ja turvallisia kouluja
Koulutukseen panostaminen on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Koulujen aina varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta toiselle asteelle ja korkeakouluihin on oltava terveellisiä ja turvallisia paikkoja oppia. Koulutuksen on taattava vahva perustaitojen osaaminen jokaiselle. Kiusaamiseen on pystyttävä puuttua tehokkain keinoin, koulutuksen on oltava korkeatasoista ja koulujen oltava peruskorjattuja. Oikeus hyvään peruskoulutukseen on varmistettava jokaiselle omasta taustasta riippumatta.
Koulutuksen resurssit on siksi laitettava kuntoon. Koulujen rahoitus onkin sidottava vahvemmin koulutuksen perusrahoitukseen lyhytjänteisten ja oppilaitokselle epävarmuutta aiheuttavien hankkeiden sijaan. Opettajille ja koulujen henkilökunnalle on annettava työrauha keskittyä tärkeään kasvatustyöhönsä. Opetuksen riittävä resurssit tarkoittavat sitä, että opettajat ja oppilaat voivat keskittyä omaan työhönsä: eli opettamiseen ja oppimiseen. Koulutukseen panostaminen on arvovalinta.
Samalla kun peruskoulutuksen rahoitus laitetaan kuntoon, on korkeakoulujen rahoituksesta pidettävä kiinni ja opetuksen laatua kirittää. Toimivat kampukset ja laadukas opiskelijaelämä kuuluvat opiskelijoiden arkeen. Opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava, jotta opiskelijat voivat aidosti keskittyä opintoihin rahahuolien sijaan.
Opiskelijat ovat tulevaisuuden tekijöitä
Peruskoulutuksen rahoituksen kuntoon laittaminen tarkoittaa myös, että korkeakoulujen rahoituksesta on pidettävä kiinni ja opetuksen laatua kiritettävä. Toimivat ja vihreät kampukset, tapahtumarikas opiskelijaelämä ja riittävä joustavuus opiskelussa takaavat, että opiskelijat jaksavat ja etenevät opinnoissa.
Opiskelijoiden toimeentulon on oltava riittävä ja opintorahapainotteinen. Opiskelijoiden on voitava aidosti keskittyä opintoihin rahahuolien sijaan. Samaan aikaan joustavuutta ja mahdollisuuksia yhdistää opintoja ja työntekemistä on lisättävä ilman huolta tulojen menettämisestä.
Visio 2030 – Koulutuksen kärkimaa Suomi
Koulutukseen panostaminen on tulevaisuuspolitiikkaa. On aika saada päätös “hankehumpalle” ja saada koulutuksen perusrahoitus kestävälle pohjalle. Vähemmän hankkeita, enemmän opetusta ja oppimista.
Varhaiskasvatuksessa on taattava subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoot pidettävä kohtuullisina. Samoin perusopetuksessa ryhmäkoot on pidettävä kurissa ja oppimisen eri muodot on tunnistettava paremmin opetuksessa. Oppilaiden oikea-aikainen tuki on taattava erilaisilla oppijoille. Kiusaamiseen puuttumiseen on löydettävä vaikuttavat keinot.
Maksuton toinen aste on tärkeä uudistus, josta on pidettävä kiinni. Tulevaisuudessa opiskelijoiden jaksamiseen on kuitenkin kiinnitettävä paremmin huomiota niin opintojen etenemisessä kuin esimerkiksi mielenterveyspalveluiden tarjonnassa.
Korkeakouluissa rahoituksesta on pidettävä kiinni ja opetuksen laatua parannettava. Toimivia kampusten ja laadukkaan opiskelijaelämän lisäksi opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava pitkäjänteisesti – opiskelu on opiskelijan työtä. Opintotuen tulorajojen on kuitenkin mahdollistettava sen, että opiskelija voi halutessaan tehdä töitä opintojensa ohessa.
Terveydenhuollon kolme suurta haastetta ovat mielenterveyskriisi, hoitajapula ja hoitovelka.
Mielenterveyskriisiin on saatava ratkaisuja. Perustason matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja on lisättävä perusterveydenhuollossa ja niistä on tehtävä helpommin saavutettavia. Psykoterapia, lyhytterapia ja psykososiaaliset hoidot on saatava hoitotakuun piiriin. Satsauksia ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, kuten työ- ja opiskelu-uupumisen ehkäisyyn, tarvitaan nyt.
Hoitajapulan ratkaisuja ovat koulutuspaikkojen lisäksi työn houkuttelevuuden ja työolojen parantaminen. Myös kansainvälisiä osaajien tarvitaan. Oikeudenmukainen palkkaus ja hoitajien hyvinvointi tarkoittaa myös muiden suomalaisten hyvinvointia.
Hoitovelka rasittaa niin suomalaisten hyvinvointia kuin julkista talouttakin. Hoitavia käsiä, kuten lääkäreitä, on koulutettava lisää ja ennaltaehkäiseviä palveluja kehitettävä tavoitteellisesti. Sote-sektorin perusrahoitus on turvatta ja uudet hyvinvointialueet pidettävä elinvoimaisina.
Toimivilla sosiaalipalveluilla vähennetään syrjäytymistä ja asunnottomuutta, ehkäistään huostaanottoja, taataan toimeentulo sekä laadukkaat palvelut muun muassa vammaisille ihmisille.
Suomen tulee olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edelläkävijä. Segregaatiokehitys on saatava pysäytettyä hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja tuloeroja pystyttävä kaventamaan. Vähemmistöjen oikeudet, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, on pystyttävä takaamaan lainsäädäntötasolla.