Pääte ”hankehumpalle” – korjataan koulutuksen perusrahoitus
Koulutukseen panostaminen on yhteiskunnan parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan koulutukseen kuuluu jokaiselle omasta tausta riippumatta. Koulutuksen resurssit on sidottava koulutuksen perusrahoitukseen – koulutuksen rahoitusta onkin vahvistettavana tulevina vuosina erilaisten lyhytikäisten ja epävarmuutta oppilaitoksille aiheuttavien hankkeiden sijaan. Opetuksen riittävä resurssit tarkoittavat sitä, että opettajat ja oppilaat voivat keskittyä omaan työhönsä: eli opettamiseen ja oppimiseen.
Samalla kun peruskoulutuksen rahoitus laitetaan kuntoon, on korkeakoulujen rahoituksesta pidettävä kiinni ja opetuksen laatua kirittää. Toimivat kampukset ja laadukas opiskelijaelämä kuuluvat opiskelijoiden arkeen. Opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava, jotta opiskelijat voivat aidosti keskittyä opintoihin rahahuolien sijaan.
Kiusaamiseen estämiseen ja lopettamiseen on löydettävä vaikuttavat keinot. Jokaisen lapsen, nuoren ja opiskelijat pitää saada käydä opintonsa loppuun turvallisesti ja yhdenvertaisesti. Osaavan henkilökunnan lisäksi kiusaamiseen on puututtava aikaisessa vaiheessa ja lapsilla on oltava oikeus harjoitella vuorovaikutustaitojaan turvallisessa ympäristössä. Koulutukseen panostaminen on arvovalinta.
Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin ovat perusoikeuksia
Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan pohja eikä niistä ole varaa tinkiä. Niin lääkäriin kuin mielenterveyden asiantuntijalle on päästä avun tarpeen hetkellä ja palveluiden on oltava matalalla kynnyksellä saavutettavia. Hyvinvoivasta henkilöstöstä on pidettävä huolta, jotta he voivat pitää huolta meistä. Laadukkaat julkiset palvelut takaavat hyvinvoivat suomalaiset.
Hyvinvointia ovat myös vapaa-ajan, kulttuurin ja liikunnan palvelut, joilla on tärkeä rooli terveys- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä. Ennaltaehkäisy tulee aina halvemmaksi kuin sairastuneen hoito ja se on inhimillisesti oikein. Hyvinvointia onkin tarkasteltava laajakatseisesti ja kunnille ja järjestöille on taattava riittävät resurssit myös näiden palveluiden ylläpitoon.
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeinen osa hyvinvointiamme. Hyvinvoinnin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät tarkoita pelkästään kaikille tarjottavia, laadukkaita ja esteettömiä palveluja vaan ihmisten välistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sukupuolesta, iästä, alkuperästä, elämäntilanteen tai muun henkilöön liittyvästä ominaisuudesta riippumatta. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet vaativat toimia nyt ja tulevaisuudessa.
Visio 2030 – Hyvinvoinnin edelläkävijä, koulutuksen kärkimaa Suomi
Koulutukseen panostaminen on tulevaisuuspolitiikkaa. On aika saada päätös “hankehumpalle” ja saada koulutuksen perusrahoitus kestävälle pohjalle. Vähemmän hankkeita, enemmän opetusta ja oppimista.
Varhaiskasvatuksessa on taattava subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoot pidettävä kohtuullisina. Samoin perusopetuksessa ryhmäkoot on pidettävä kurissa ja oppimisen eri muodot on tunnistettava paremmin opetuksessa. Oppilaiden oikea-aikainen tuki on taattava erilaisilla oppijoille. Kiusaamiseen puuttumiseen on löydettävä vaikuttavat keinot.
Maksuton toinen aste on tärkeä uudistus, josta on pidettävä kiinni. Tulevaisuudessa opiskelijoiden jaksamiseen on kuitenkin kiinnitettävä paremmin huomiota niin opintojen etenemisessä kuin esimerkiksi mielenterveyspalveluiden tarjonnassa.
Korkeakouluissa rahoituksesta on pidettävä kiinni ja opetuksen laatua parannettava. Toimivia kampusten ja laadukkaan opiskelijaelämän lisäksi opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava pitkäjänteisesti – opiskelu on opiskelijan työtä. Opintotuen tulorajojen on kuitenkin mahdollistettava sen, että opiskelija voi halutessaan tehdä töitä opintojensa ohessa.
Terveydenhuollon kolme suurta haastetta ovat mielenterveyskriisi, hoitajapula ja hoitovelka.
Mielenterveyskriisiin on saatava ratkaisuja. Perustason matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja on lisättävä perusterveydenhuollossa ja niistä on tehtävä helpommin saavutettavia. Psykoterapia, lyhytterapia ja psykososiaaliset hoidot on saatava hoitotakuun piiriin. Satsauksia ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, kuten työ- ja opiskelu-uupumisen ehkäisyyn, tarvitaan nyt.
Hoitajapulan ratkaisuja ovat koulutuspaikkojen lisäksi työn houkuttelevuuden ja työolojen parantaminen. Myös kansainvälisiä osaajien tarvitaan. Oikeudenmukainen palkkaus ja hoitajien hyvinvointi tarkoittaa myös muiden suomalaisten hyvinvointia.
Hoitovelka rasittaa niin suomalaisten hyvinvointia kuin julkista talouttakin. Hoitavia käsiä, kuten lääkäreitä, on koulutettava lisää ja ennaltaehkäiseviä palveluja kehitettävä tavoitteellisesti. Sote-sektorin perusrahoitus on turvatta ja uudet hyvinvointialueet pidettävä elinvoimaisina.
Toimivilla sosiaalipalveluilla vähennetään syrjäytymistä ja asunnottomuutta, ehkäistään huostaanottoja, taataan toimeentulo sekä laadukkaat palvelut muun muassa vammaisille ihmisille.
Suomen tulee olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edelläkävijä. Segregaatiokehitys on saatava pysäytettyä hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja tuloeroja pystyttävä kaventamaan. Vähemmistöjen oikeudet, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, on pystyttävä takaamaan lainsäädäntötasolla.