Koulutuksen rahoituksen on oltava ennakoitavaa ja pitkäjänteistä, mitä se ei tällä hetkellä ole, kirjoittaa Miku Kuuskorpi (sd.).
Ensi kevään kuntavaalit ovat koulutusvaalit. Kasvatus ja opetus ovat kuntien suurimmat lakisääteiset tehtävät, jotka niiden on järjestettävä sosiaali- ja terveyspalveluiden siirryttyä hyvinvointialueiden vastuulle.
Esimerkiksi Turussa vuoden 2024 talousarviossa kasvatus- ja opetuslautakunnan toiminnan nettomenot olivat noin 375 miljoonaa. Koko kaupungin nettomenot on yhteensä noin 548 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että 69 prosenttia Turun kaikista toiminnan menoista kohdistui suoraan kasvatuksen ja opetuksen palveluihin. Kaupungin henkilöstöjakautuma noudattaa samaa linjaa, sillä 71 prosenttia koko henkilöstöstä työskentelee kasvatuksen ja opetuksen alalla.
Tämän vuoksi tulevissa kuntavaaleissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, mitä puolueet lupaavat tehdä koulutuksen saralla.
Käydään lyhyesti läpi, millaisia koulutuslupauksia puolueilla on aiemmin ollut.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa koulutuslupaukset olivat vahvasti esillä. Tuolloin kaikki puolueet sitoutuivat pitämään koulutuksen määrärahat vähintään entisellä tasolla tulevalla hallituskaudella. Syntyneessä Sipilän hallituksessa kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset leikkasivat koulutuksesta yli 600 miljoonaa.
Seuranneella Rinteen-Marinin hallituskaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta kasvatettiin sivistysalaa edustavan Sivistan arvion mukaan reilulla 200 miljoonalla. Sen päälle koulutusta tuettiin 100 miljoonalla eurolla maksuttoman toisen asteen opetuksen muodossa sekä neljälle vuodelle jaetulla 300 miljoonan kertaluonteisella rahoituksella. Koulutuksen rahoituksen lisäys oli siten 2,5–3 prosenttia kyseisellä hallituskaudella.
Nykyisellä Orpon hallituskaudella koulutuksen piti olla ”erityissuojelussa”. Tämä erityissuojelu on tähän mennessä tarkoittanut muun muassa opiskelijoiden opintorahan heikennyksiä, aikuiskoulutustuen lakkauttamista, korkeakoulujen valtionrahoituksen ja vapaan sivistystyön leikkauksia sekä viimeisimpänä peräti 120 miljoonan leikkauksia ammatilliseen koulutukseen.
”Koulutusleikkauksilla ei koulujen korjausvelkaa makseta, eikä hallituksen julkisen sektorin palkkakuoppalailla opettajien palkkoja paranneta.”
Tavallista oppijaa ei paljon lohduta, kun 200 miljoonaa luvataan perusopetukseen samaan aikaan kun kuntien koulutukseen saamasta merkittävimmästä rahoituslähteestä, kuntien valtionosuuksista, leikataan. Näitä muutoksia ei voida selittää pelkästään valtion huonolla taloustilanteella, kun samaan aikaan oluen ja bensan verotusta on varaa laskea, veronalennuksia annetaan Suomen parhaille tuloluokille velaksi ja turkistarhaukseen ja fossiilitalouden yritystukiin valuu satoja miljoonia valtion rahaa.
Koulutusleikkaukset ovat arvovalintoja. Pääviestini onkin: puolueissa on eroa.
SDP ja Demariopiskelijat haluavat pitää kiinni koulutuksen rahoituksesta. Koulutuksen rahoituksen on oltava ennakoitavaa ja pitkäjänteistä, mitä se ei tällä hetkellä ole. Koulurakennusten kunnosta, oppilaiden ja opettajien jaksamisesta sekä koulutuksen järjestämisen riittävästä rahoituksesta on pidettävä huolta.
Terveelliset ja turvalliset luokkahuoneet ja oikeudenmukainen korvaus opettajille näiden kultaakin arvokkaammasta työstä ovat oppimisen ytimessä. Sen sijaan koulutusleikkauksilla ei koulujen korjausvelkaa makseta, eikä hallituksen julkisen sektorin palkkakuoppalailla opettajien palkkoja paranneta.
Ensi kevään kuntavaalit ovat koulutusvaalit. Vaalit vaativat äänestäjiltä tarkkaa ja kriittistä korvaa siitä, millaisia lupauksia puolueet antavat vaaleissa – ja ennen kaikkea pystyvätkö puolueet todella pitämään antamansa lupaukset.
Miku Kuuskorpi
turkulainen Demariopiskelijoiden puheenjohtaja