Lounais-Suomen Demarinuoret edustivat lauantaina Tampereella Demarinuoret – Sosialidemokraattiset Nuoret ry turvallisuuspoliittisessa seminaarissa, jossa myös itse olin mukana. Seminaarin teemana olivat Euroopan unionin turvallisuuspolitiikka sekä Suomen asevelvollisuus ja vierailijoina olivat muun muassa MEP Miapetra Kumpula-Natri ja Ida-Susanna Pöllänen Demarinuorten kv-työryhmästä.
Turvallispolitiikka herätti paljon keskustelua, mikä on erittäin hyvä asia. Turvallisuus on ihmisten tarvehierarkiassa toiseksi tärkein tarve heti elossa pysymisen edellytysten jälkeen. Ja kukapa meistä ei kokisikaan tarvetta turvalliseen ympäristöön?
Seminaarin Eurooppa-keskeisessä osassa puhuimme sekä perinteisen turvallisuuspolitiikan teemoista, kuten uskottavasta puolustuspolitiikasta sekä rauhaa rakentavasta ulkopolitiikasta mutta myös erilaisten turvallisuusuhkien monimuotoisuudesta.
Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat ihmisten elinoloja ja turvallisen elämän edellytyksiä kaikkialla maapallolla. Erilaiset pandemiat haastavat ihmisten terveysturvallisuutta ja erilaiset kyberuhat digipalveluiden ja sosiaalisen median käyttöämme. Toisaalta myös esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja demokratia murentuminen, maahanmuuttajien heikot mahdollisuudet integroitua yhteiskuntaan sekä epävarmuus omasta toimeentulosta luovat uusia turvallisuusuhkia, jotka uhkaavat yhteiskunnan yleistä turvallisuuden tunnetta.
Onkin tärkeää huomata, kuinka erilaisia turvallisuusuhkia ympäröivässä yhteiskunnassamme onkaan. Itse kiteytin ajatuksen eri turvallisuusuhista epävakaaksi yhteiskunnaksi, joka ei ole esimerkiksi sosiaalisesti, ympäristöllisesti tai demokraattisesti kestävällä pohjalla. Suomessa turvallisuus ja sen tunne ovat olleet perinteisesti korkealla tasolla, mutta kaikkialla maailmassa näin ei ole: esimerkiksi kriisialueilla turvattomuutta koetaan päivittäin niin omalla kotiseudulla kuin omissa kodeissakin. Kuitenkin myös Suomessa yhteiskunnan yleinen turvallisuudentunne on laskenut, ja siksi onkin hyvä puolin ja toisin kuunnella ja ymmärtää, miksi ihmiset pyrkivät etsitään turvallisuutta erilaisilla keinoilla ja toimilla.
Turvallisuutta on myös nykymaailmassa kyettävä tarpeen tullen suojelemaan. Seminaarin toisessa osassa pääsimmekin kuulemaan asevelvollisuuden uudistamista pohtineen eduskunnan parlamentaarisen komitean mietinnöstä Puolustusvoimien eversti Jukka Nurmelta, kansanedustaja Tuula Väätäiseltä sekä Demarinuorten kv-työryhmän pj Ida-Susanna Pölläseltä otsikolla ” asevelvollisuus – tasa-arvopolitiikan sokea piste?”.
Mietinnön lopputulos vei asevelvollisuuden kehittämistä kohti tasa-arvoisempaa ja parempaa asevelvollisuutta kutsuntojen ja palveluskelpoisuusluokittelun osalta, mutta jäi vajaaksi tasa-arvoisen kansalaispalveluksen kehittämisen näkökulmasta: esityksessä edelleen ainoastaan miessukupuolen edustajat jäivät asevelvollisuuden piiriin eikä kokonaisturvallisuutta tukevaa siviilipalvelusta pystytty kehittämään yhdenvertaiseksi vaihtoehdoksi suorittaa asevelvollisuus. Asevelvollisuuden uudistaminen ei siis vielä edennyt tarpeeksi pitkälle, mutta kehittämisen suunta oli oikea.
Miku Kuuskorpi