Marinin hallitus onnistui kautensa aikana nostamaan Suomen työllisyysasteen käytännössä 75 prosenttiin. Viimeisen hallituksen voidaan kiistatta todeta tehneen useita työllisyyspoliittisia uudistuksia, joita olivat esimerkiksi eläkeputken poisto, perhevapaauudistus, osatyökykyisten työllistymistä tukevat uudistukset sekä TE-palveluiden rahoituksen vahvistaminen. Monet näiden työllisyyspolitiikan ratkaisujen vaikutuksista tulevat lisäksi näkymään vasta pidemmällä aikavälillä.
Mielestäni edellistä ja tulevaa hallitusta tulevat yhdistämään erityisesti kaksi asiaa: työ ja työllisyys. Vaikka tulevan hallituksen hallitusohjelmatavoitteiden osalta eletään vielä lähinnä huhupuheiden varassa, voidaan hallitusneuvotteluista käytännössä jo nyt odottaa merkittäviä päätöksiä, joilla pyritään lisäämään työllistymisen kannustavuutta ja parantamaan Suomen työllisyysastetta.
Työllisyyttä voidaan kuitenkin parantaa hyvinkin erilaisilla keinoilla. Tämä työllisyystoimien keinovalikoima on varmasti kysymys, joka erityisesti erottaa tällä hetkellä puolueita. Sosiaalietuuksien leikkaukset ja työttömien toimeentulon heikentäminen kun eivät ole ainoita tapoja parantaa Suomen työllisyysastetta. Laaja kirjo toimia tarvitaan ja niitä on löydettävä, mutta valittavia keinoja on arvioita myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Korkeaan työllisyysasteeseen voidaan tähdätä esimerkiksi työssä jaksamiseen ja osaamiseen panostamalla sekä syrjäytymistä ehkäisemällä. Näillä keinoilla luodaan ihmisille edellytyksiä päästä kiinni työelämään.
➡️ ”Sekä laaja yrityskenttä että korkea työllisyysaste ovat Suomen kestävän talouden selkäranka”
Eikä työelämän laatua pidä unohtaa: ei riitä, että mahdollisimman moni työllistyy, jos työstä saatavalla palkalla ei tule toimeen tai jos työmäärä jää pienemmäksi kuin työllistyvä itse haluaisi – siksi myöskin tehtyjen työtuntien määrään pitää kiinnittää huomiota.
Jokainen kynnelle kykenevä tarvitaan mukaan työmarkkinoille, eikä siksi myöskään työn kannustavuutta, kannustinloukkujen purkamista ja palkansaajan ostovoimaa voida unohtaa. Näihinkin haasteisiin on kuitenkin löydettävissä laaja kattaus erilaisia ratkaisuja, kuten kilpailukykymaksujen palauttaminen takaisin työnantajien vastuulle. Toisaalta osatyökykyisten työhön kiinni pääsemisen tukemisesta ja eläkkeellä työntekemiseen kannustamisesta voitaisiin löytää myös ratkaisuja työllisyysasteen nostamiseen.
Työpaikat syntyvät yrityksiin, minkä vuoksi Suomi tarvitseekin työllisyyslupausten lisäksi myös uusia yritysinvestointeja esimerkiksi vihreään siirtymään, työperäistä maahanmuuttoa, osaavaa työvoimaa sekä kestäviä liikenneyhteyksiä.
Siksi toivonkin, että aidosti oikeudenmukaisten, työllistymiseen kannustavien uudistuksien lisäksi yritysinvestointien houkutteleminen Suomeen jatkuu kunnianhimoisesti myös tulevan hallituksen toimesta.
Tulevan hallituksen ja erityisesti kuntien on lisäksi otettava nyt kaikki irti työllisyyspalveluiden siirtymisestä kuntien vastuulle vuonna 2025.
Paikallinen osaaminen ja tuntemus alueen eri työllistymismahdollisuuksista on otettava täysimääräisesti käyttöön, jotta Suomi saavuttaa tulevina vuosina jopa 80 prosentin työllisyysasteen – tavoitteen, joka on kunnianhimoinen, mutta täysin saavutettavissa.
Teksti julkaisu alunperin Turun Sanomissa 9.6.2023